Elävien kuolleiden maanosa

Nimeltä mainitsematon vihreä pyrkyri blogissaan:

"Verotulot on jostain kerättävä, ja pienituloisen etu on aina se, että niitä kerätään suurituloisilta enemmän. Realismiä on se, että jos autovero poistetaan, niin tulee kova paine nostaa ajoneuvoveroa ja polttoaineveroja.

Suomen talous on kroonisen alijäämäinen ja joudutaan etsimään miljardien säästökohteita. Ei ole järkevä strategia luopua nyt miljardin verotulosta, jolla on varsin vähän haittavaikutuksia. Valtiolla on miljardille parempaakin käyttöä kuin keski- ja hyvätuloisten auton ostajien ja autonvalmistajien tukeminen."

Vihreän rosvojoukon saastuneissa aivoissa kaikki, mitä ei veroteta, on valtion tukemaa toimintaa. 

Vihreä on oikeastaan zombie -  elävä kuollut. Sillä niin on harhainen ja sairas tuo maailmankuva heidän. Rosvojoukon kirstu on kroonisesti tyhjä mutta omassa toiminnassa ei voi olla mitään vikaa vielä siinäkään tilanteessa.

Samoin kuin zombie, myös Vihreä aate himoitsee aivojasi.

Suojele aivojasi, vältä vasemmistoaatteita. Maalla, merellä ja muuttuneessa ilmastossa.

Vähävarainen perhe

Iltalehti kertoo vähävaraisesta perheestä:

"Kaksilapsinen perhe saa työmarkkinatukea, asumistukea ja lapsilisiä kuukausittain 1 577 euroa. Lisäksi perhe saa toimeentulotukea reilut 700 euroa."

ja 

"Niina, 25, jäi työttömäksi siivoojan työstä joulukuussa. Niinan hitsaajamies on ollut työttömänä jo neljä vuotta."

Työttömillä on aika kovat tulot. Tässä tuntee itsensä aika köyhäksi, kun puskee 40 tuntista viikkoa eikä tuo palkkakaan ole ihan vielä wahlroos-osastolla.

Antakaas kun minäkin kerron vähävaraisesta perheestä.

Olen välillä ihmetellyt, kuinka omat vanhempani pärjäsivät. Tulot olivat pienet varmasti sen ajan Suomessa tehdastyöläisillä. Isäukko ajoi useamman talven mopolla töihin ja matkaa oli Google Mapsilla nyt mitaten 25 kilometriä. Auto tuli jossain vaiheessa. Se oli tietenkin Ford Escort, tuo oman aikansa hieno kulkupeli. 

Kun tässä nyt muistelemaan lähdettiin, niin tulee mieleen sekin, että eihän meillä ollut siinä pikkukylän pankin yläkerrassa vaatimattomassa huoneessa asuessa edes puhelinta. Viereisessä talossa oli kyläkauppa, ja sieltä pystyi soittamaan. Posti haettiin laatikosta noin kilometrin päästä.

Näin jälkeen päin ajatellen ihmeellisintä ehkä on, että meillä ei "pankkitalossa", joksi sitä kutsuttiin, ollut juoksevaa vettä. Vesi tuli kaivosta, eikä minulla ole aavistustakaan enää mistä se vesi talvella tuli. Kaivosta varmaan, eihän ne talvella jäädy. Ainakaan meidän kaivo ei muistaakseni jäätynyt. Kaivoon laitettiin "sydänvettä" pumpun pienestä reiästä, mikä pikkupojasta oli jännittävää touhua. 

Kaivolle oli matkaa talolta ehkä parikymmentä metriä. Muistan itsekin kantaneeni useamman sankollisen, tai korvollisen, vettä sieltä sisään.

Katiska meillä oli lähellä olevassa järvessä. Minusta on valokuvakin pikkupoikana muutaman kilon hauen kanssa.

En nyt millään muista miksi kutsuimme sellaista tiskipöydän näköistä laitetta, jossa oli allas ja sen allas sanko, jonne jätevesi sitten valui.

Pihapiiriin kuului aittarakennus, jonka toisessa päässä oli sauna ja toiseessa päässä huussi. Keskellä oli jonkinlainen varasto polttopuille. Sauna oli lapsen mielestä jännittävän hämärä paikka isoine vesiastioineen ja muuripatoineen. Talvella saunottiin kerran pari viikossa, ja kesällä useamminkin. Suihkua ei ollut ollenkaan, mikä on nyt lähes käsittämätöntä. Sähköt meillä asunnossa oli, oli jääkaappi ja pieni hella. Telkkaria en muista olleen.

Tällaisista oloista minä olen maailmalle ponnistanut, vaikka alku oli mitä oli, noin aineellista hyvinvointia ajatellen. Siipeni ottivat sen verran ilmaa alleen, että olen pärjännyt omillani. Jossain vaiheessa lapsuutta muutimme "kylälle"; oikein uuteen rivitalohuoneistoon. Oli sauna, suihku, kaikki sen ajan hienoudet. 

Mikäkö on tarinan opetus, tai tarkoitus? Se, että köyhyys on suhteellista, eikä köyhä tai vaatimattomissa oloissa elävä välttämättä "kärsi" siitä itse. Jututin vanhempiani näistä ajoista jokunen viikko sitten. Työhön aina uskoneilla ihmisillä oli selkeä ja hieno ajatus tuosta elämänvaiheesta. 

"oli työtä sen verran että ruokaa sai ja illalla hyvin nukutti. Niin sitä elettiin ja tyytyväisiä oltiin, koska työtä oli, eikä sitä paljoa muuta osannut kaivata". Nämä ovat äitini sanoja. Äiti teki työtä noin 50 vuotta enkä muista koskaan valituksen sanaa kuulleeni. Vaatimaton kansanihminen viimeisen päälle. Samoin isäni; kova usko työhön ja siihen, että on selviydyttävä itse. Vanhempani ovat todella kurjista oloista, jos asiaa nyt haluaa peilata nykyhetkeen. Äitini on nähnyt nälkää niin, että ruuaksi on hetkittäin ollut vain särkiä lähilammesta. Isälläni ei ole edes omia kenkiä ollut vaan ne saatu sisaruksilta. Nämä asiat ovat siis tapahtuneet vuosikymmeniä sitten. Omat muistoni ovat 70-80 -luvuilta.

Ei köyhyys tai vaatimattomat olosuhteet tee ihmisestä katkeraa, varasta, kateellista tai oikeastaan mitään muutakaan. Köyhyyden syyttäminen ja sen tekosyynä muilta riistämiseen käyttäminen ovat jotain aivan muuta kuin normaalia tavalliselle ihmiselle.

Jos menneinä vuosikymmeninä jotain tukia meilä yhteiskunnalta olikin, ei niistä ainakaan minun kuullen ole koskaan  puhuttu.

Tässä pieni tarina siitä miten lapsiperhe eleli aikoinaan vaatimattomasti. Ja ne matkat, joista Iltiskin kertoo, suuntautuivat tosiaan marjametsään. Eikä niitä reissuja ollut yksi vuoteen vaan suunnilleen yksi viikkoon kesäkaudella. Mustikkaa, puolukkaa, lakkoja, sieniä, karpaloita... monenlaista olen poiminut omin pikku kätösin soilla ja saloilla.

Kovalla työllä vanhempani saivat maksettua omistusasunnon, kesämökin ja autokin on. Isäukko osti kai "kostoksi maailmalle" vanhoilla päivillään moottoripyörän. Ehkä sen verran oli jäänyt nuorena toteutumaton unelma kuitenkin mielen perukoita kaivelemaan. Pyörän tosiaan osti.

Omilla rahoillaan.

Fiksut kyöstit

Helsingin Totuudelliset Sanomat julkaisi hauskan uutisen, jossa taloustieteen professori Bengt Holmström toteaa, että suomalaiset virkakyöstit ovat liian fiksuja - nimittäin: hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Holmström toteaa kyösteistä:

"Täällä ei törmää tyhmään virkamieheen – haluttomaan ja laiskaan, mutta ei tyhmään"

Niin. Ihmisessä on hieman vikaa, jos tavoitteena on notkua julkisen sektorin hommissa arjesta ja tosielämästä vieraantuneena muiden elättämänä. Holmströmin mielestä kyöstiksi hakeudutaan, koska kyöstinä pääsee helpommalla.  Ei työ niin ahdista, lomat ovat pitkiä ja stressi ei liikoja paina uusia holhousmuotoja kehitellessä lomapulla suussa. Jos liksa ei miellytä, soitto poliitikolle ja se säätää sitä pätäkkää lisää verottamalla mitä vielä verotettavaa on - eli eipä enää paljon mitään, jos hengitysilmaa ei lasketa mukaan.

Normaali, ei-sosiaalidemokraattinen ihminen pyrkii luonnostaan eteenpäin omin avuin eikä muiden kustannuksella. Minusta tämä on ihmisen kauneimpia ominaisuuksia. "Mitä annettavaa minulla on muille"eikä "miten voisin ryöstää muilta heidän omansa"

Katson harvoin televisiota, mutta eilen sattumalta näin Björn Wahlroosin Arto Nybergin ohjelmassa. Täytyy sanoa, että Wahlroos puhui taitavasti ja asiaa. "Taloudessa merkitystä on vain hinnalla". Suomessahan tätä ei ole vielä tajuttu vaan veroja ja veroluonteisia maksuja nostetaan, jolloin köyhät demarit (siis suomalaiset) vihreitä myöten tekevät omat ratkaisunsa (sitä itse tajuamatta!) ja perustavat rinnakkaistalouden erilaisen "kierrätyksen" (Mies esineenä. 7.2.2015) ja "avunvaihdon" (Vuokralle, mun kotona. 18.7.2014) merkeissä Facebookissa tai muualla. Suomalaisten typeryyttä voi tavallaan vain ihailla. Omaa oksaansa sahaava porukka valittaa, koska sahan hampaat ovat liian tylsiä ja ryöstämällä muilta ne saisi oikein teräviksi ja kauniiksi.

Wahlroos toteaa, että palveluissa olisi työtä tarjolla .Juuri näin on asia ja monessa muussa maassa se on jo tajuttu. Täällä "lääkäripariskunta ei voi ostaa palvelua vaan käyttää kesälomansa maalaamalla kesämökkiään", kuten Wahlroos asian ilmaisee. Toisen esimerkin saa kaltaisestani työmiehestä, jolta taksimatka lentokentälle (20km) vie lähes päivän nettopalkan. Kaverini heittää kentälle maksutta ja minä heitän sitten kaverin kentälle omalla vuorollani. Taksimafia, jossa jokaisella "yrityksellä" on sama hinta eritasoiselle, asiakkaalle arvottavalle tuotteelle, on kyllä ihan jotain omaa luokkaansa, mutta siitä ei sen enempää.

Kertakaikkiaan hienoa puhetta talousmieheltä. Kannattaa katsoa. Puhetta on myös köyhistä, työstä, perustulosta ja monesta muusta. Ja siitä suurimmasta kateuden aiheuttajasta; rahasta ja sen merkityksestä. Ja rahakos se sosialistia sapettaa! Vie yöunet, kuten entiseltä juoksijalta.

Kaikkea sitä verorahoilla saakin...

Linkissä on ihan hauska videoblogi Trafilta. Aiheena katupöly, nastarenkaat, kitkarenkaat ynnä muuta sellaista.

Trafin virkakyöstit (myös kyllikit ovat kyöstejä) ovat ihmeen luontevasti kameran edessä, vaikkei se varmaan jokapäiväiseen virkatyöhön kuulu. Pientä jäykkyyttä toki on mutta keskustelu ei vaikuta aivan saippuasarjalta kuitenkaan.

Itse olen ajellut jo jonkin aikaa kesärenkailla. Matkanteon laatu parani huimasti. En ole koskaan ollut talvirenkaiden suurin ystävä muutenkaan. Ne ovat sellainen välttämätön pakko olleet aina. Itselläni nyt budjettirenkaiden aikakaudella autossa alla lähes uudet Nokian Nordman nakit. Yllättävän hiljaiset ja rauhalliset ajaa, vaikkei auto todellakaan ole mikään ferraari. Näillä mennään pitkälle syksyyn, sillä leimamieskin kehui vanhaa katiskaa. Toden totta; autossa toimii kaikki. Vaihdoin uudet tulpatkin kevään kunniaksi.

Tervetuloa kevät!

klikkaamalla kuva suuremmaksi.  tien sileä pinta hivelee silmiä

Puolueet autoverotuksesta

Jos jotakuta kiinnostaa, on Moottori-lehti tehnyt kattava "asennekyselyn" suosituimmille puolueille siitä, miten autoverotus pitäisi jatkossa hoitaa. 

Järkevimmät ja toimivimmat suunnat sekä ideat löytyvät Perussuomalaisista ja pähkähulluimmat aivoitukset tietenkin Virheiltä.

Ainoastaan Virheiden aivoilla pystyy käsittelemään sellaisen yhtälön, jossa ihmiset ensin keppiä käyttäen pakkoasutetaan tiiviisti liian pienelle alueelle radanvarsille, tehdään liikkumisesta kallista ja hidasta ja vielä rangaistaan lisämaksuilla ja halveksumalla kaikkia niitä, jotka eivät tähän suostu.

Kymmeniä tuhansia kyöstejä vähemmän

Olin loppuvuodesta vielä tauolla tämän blogin kanssa. Sen takia muutamia mainioita uutisia näyttää menneen ohitseni. Tämä on niistä hassuimpia.

Journalisti-lehti kertoo tapauksesta, jossa toimittaja sai potkut, tai irtisanottiin koeajalla, ilman sen kummempia selityksiä Suomen Yrittäjien lehti- ja verkkotoimituksesta, tämän haastateltua Keskustan Sipilää lokakuisena lauantaina Yrittäjäpäivillä. Syntyneessä jutussa Sipilä ehdotti kyöstien vähentämistä kymmenillä tuhansilla.

Juttu aiheutti kähinää toimituksessa; oliko näin todella sanottu.

Toimittaja oli varmistanut Sipilältä nauhalle: "Siis kymmeniä tuhansia virkamiehiä vähemmän?",

johon Sipilä oli vastannut "kyllä".

Tämä ei oikein kai sopinut aikamme eetokseen ja toimittajan työsuhde irtisanottiin heti maanantaina.

Sipilän haastattelulla ei ole tekemistä irtisanomisen kanssa, tietää Yrittäjien vastaava päätoimittaja.

Sitä en tiedä, miksi Sipilä tuommoista on mennyt sanomaan.

Saastaa vasemmalta

Kuten olen aina sanonut, asuu meissä jokaisessa pieni sosiaalidemokraatti. Toisissa asuukin sitten suuri demari. 

Joskus harvoin voi lukea ihan näin oksettavaa "sosialistiläppää". Kirjoittaja on joku jostain, mutta hän valitettavasti tekee kai päivätyönsä erään sortin kyöstinä raiskaajien kanssa. Voin vain kuvitella sen uhriutumisen määrän raiskaajissa, minkä tämän vasurin kaltaiset asenneveijarit saavat agitoitua raiskaajien päähän.

Vasemmistolaisessa, eli suomalaisneuvostoliittolaisessa näkökulmassa ihminen on osa konetta, tahdoton palvelija ja syntymästään saakka järjestelmän uhri, niin kauan ja vielä sen jälkeenkin, kun kaikki on jaettu tasan ja mannaa sataa taivaasta.

Senpä takia raiskaajakin raiskaa vain, koska yhteiskunta on niin eriarvoinen. Kaikki muu on lässytystä, joka loppuu, kun Nagant pamahtaa hiekkakuopan reunalla. Ja niistä ampujista ei tässäkään maassa pulaa tulisi.

Itä-Kyöstilä

Moni muistaa Itä-Saksan, tuon työläisen paratiisin ja oikeamielisyyden kehdon. Vaan äläpä mittään: osaan meillä Itä-Kyöstilässäkin.

Ulkomaille muuttavaa on rangaistava, sillä moinen itsekäs teko ei sovi Aatteen eetokseen. YLE on eetosta vahvistamaan hakenut virkatöinään typeryyksiä lausuvan virkakyllikin, oikein professorin, toteamaan, että Lopullinen Ryöstö on itseasiassa "ihan perusteltua".

Virkakyllikki antaa epätietoisille viisauttaan siitä, mitä jäähyväisverolla itseasiassa tarkoitetaan:

"Jäähyväisvero tarkoittaa sitä, että sillä hetkellä, kun henkilö muuttaa pois Suomesta, häntä verotetaan ikään kuin hän olisi myynyt kaiken omaisuutensa sillä hetkellä, kun hän poistuu Suomesta."

Jotenkin moisesta oraakkelimaisuudesta tulevat mieleen Katynin metsä, Nagant ja niskalaukaus tai Berliinin muuri, vartiotorni ja kiväärin luoti selässä. Kaikki nämäkin olivat.... "ihan perusteltuja"

Te, keillä vielä omaa rahaa on jäljellä, lähtekää äkkiä pois. Piikkilanka-aidat nousevat kohta!

Tuulihullut kyöstien kimpussa (ja miksei muutakin)

Bloggaamisen idea lienee tarjota ihmisille erilaisia näkökulmia elämästä ja maailmasta. Tosin riippuuhan se idea paljon myös blogista. On kuvia erilaisista takapuolista ja muistakin lähes yhtä tärkeistä asioista. Meitä on monenlaisia ja jokainen toteuttakoon itseään niin pitkälle kuin haluaa, omalla kustannuksellaan ja  häiritsemättä muita. Ei se sen vaikeampaa ole. Kauppaa kun käydään ja hyödykkeitä vaihdetaan ilman turhia välikäsiä, niin hyvinhän tässä käy.

Olen vuosia kysellyt hiljaa ja joskus ääneenkin, miksi asiat Suomessa ja Euroopassa lopulta menivät pieleen. Syy on tiedossa: sosialismi voitti toisen maailmansodan (mikä oli yleensäkin ainoa mahdollinen lopputulos sille kahinalle) ja ulotti kuolemankalpeat lonkeronsa ja kalmanhajuisen ryöstöaatteensa käytännössä jokaisen eurooppalaisen aivojen perukoille. Tuon tarkemmin en asiaa oikeastaan osaa selittäkään.

Ehkä sen houkutusvoima vain on suurempi kuin muilla; se lupaa helppoa elämää, vähän vastuuta ja paljon kaikkea kivaa maassa ja taivaassa mutta hintana sillä on sielusi/minäsi haltuunotto ja täydellinen moraalikato. Kauppaan kuuluu bonuksena totaalinen kontrolli ruumiiseenkin. Edes kuolema ei siitä lopullisesti vapauta, sillä tuo uskonto pilkkoo sinut palasiksi muille uskoville, ellet sitä erikseen kiellä. Sinun osasi on palvella aatetta tai Puoluetta vielä kuolleenakin. Sormenjälkesikin kuuluvat aatteen alttarille, olethan syyllinen kunnes toisin todistetaan.

Olemme tilanteessa, jossa ihmiset eivät edes ymmärrä olevansa sosialisteja ja oikeistolaisimmatkin ovat lähinnä maltillisia kommunisteja. Ymmärrys todellisuudesta on kateissa. Tästä käytetään yleisesti nimitystä kognitiivinen dissonanssi. Sosialisti on uskossaan erittäin vahva. Oman maailmankäsityksen vastaisetkin asiat vain vahvistavat uskoa aatteeseen. Mikään ei horjuta uskoa.

Yksi aate vain söi Euroopan. Meistä kaikista tuli sosiaalidemokraatteja. Tämä näkyy arjessa, Frankfurtin mellakoissa, joissa tuhannet ihmiset panevat autot palamaan, koska kaupankäynti ei miellytä  (ja kyseessä on sentään Saksa) sekä erityisesti Neuvostoliiton läntisimmässä ja viimeisimmässä linnakkeessa - Suomessa. Suomi on paikka, jossa verenpunaisen aivosyövän aiheuttamaa likapyykkiä ei ole pesty. Potilas ei ole vielä vapaa kaikista etäpesäkkeistä vaan jatkaa kitumista hengityskoneessa. Jotkut kutsuvat tätä elämäntapaa "lottovoitoksi". Hulluja nuo suomalaiset.

Tuulihulluus oli pakko mainita ajankohtaisuutensa takia, sillä niin järjetön on tämä kädet kainaloita myöten veronmaksajien taskussa oleva yhdistys. Kyöstien luona rampannee taajaan tuulilobbaria. Maksajat tiedetään kyllä.

Toverini KT totesi joku aika takaperin, että paras palaute ja tuki bloggaajalle on kommentointi. Näin asia nimenomaan on. Tätäkin blogia kyllä luetaan, ja kommentteja laittavat muutamat uskolliset lukijat. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja vastaan pitääkin väittää. Olen erityisen ylpeä päästyäni viime vuonna jonkun Virheän tyypin Facebook-seinälle. Se oli eräänlainen etappi, josta olen ylpeä. Ainakin muutama ajatus on siis viherleirissäkin jollain herännyt.

En enää edes tarkkaan muista, miksi aloitin tämän kirjoittamisen. Syynä oli todennäköisesti Helsingin aivan käsittämättömällä tasolla oleva vihertyperyys, joka haittaa jo arkista elämää - ennen kaikkea liikkumista. Siinä mielessä tämä on eräänlainen "lisää kaupunkia Helsinkiin"-blogi, vaikkakin täysin toisella tavalla kuin alkuperäinen, tuon niminen Facebook-ryhmä oman palstansa rakentaa. Ensimmäisestä kirjoituksestani on nyt kulunut reilut kaksi vuotta.

Toisaalta olen peilannut tätä kautta myösitseäni, ennen kaikkea juomisen näkökulmasta. Tekstit ovat jälkeenpäin luettuna hämmentävän rehellisiä, mutta en ala niitä poistamaankaan. Mene ja tiedä, ehkä sekin on jossakin lukijassa jonkin ajatuksen herättänyt.

Nykyisellään olen harvakseltaan kirjoitellut lyhyempiä huomioita kyösteilystä, koska tuntuu, ettei sitä oikein kukaan muu tee ainakaan aivan samalla tavalla. Kyösteily on virkakyöstien perseilyä, jos joku sitä termiä miettii. Puhumme kasvottomasta elättien armeijasta, jonka vahvuus laskettaneen tätä nykyä sadoissa tuhansissa. En yllättyisi vaikka miljoonakin jo ylittyisi, sillä jokaisessa meissä asuu pieni sosiaalidemokraatti, kuten vanha sanontani kuuluu. Jokainen hyötyy toisten ryöstämisestä. Eikö olekin ihan vain vähän omituinen tilanne? Tunteeko maailmanhistoria aivan vastaavaa tilannetta?

Olen asettanut tavoitteeksi 500 kirjoitusta, jonka jälkeen laitan tämän blogin tauolle ja keskityn lukemaan parempia blogeja, jotka toivottavasti jatkavat toimintaansa maailman loppuun saakka tai ainakin niin kauan, että näemme uuden Suomen synnyn. Joko jostain toisesta maasta katsottuna tai sitten täältä paikan päältä. Kyllä se tulossa on mutta "vielä on vähän hiljaista".

Reikani

"Government's view of the economy could be summed up in a few short phrases: If it moves, tax it. If it keeps moving, regulate it. And if it stops moving, subsidize it."

Ronald Reagan

Kun kevät ei yllätä - eikä kyösti

Iltasanomat mainitsi kuin sivulauseessa, että ajoneuvon perusveroon tulee ensi vuonnakin korotus. Lienee tuskin ketään, joka yllättyisi tästä. Voidaan todeta, että virkakyösti ei petä. Se tekee tuhoaan talossa ja maantiellä jatkossakin. Autoverotus tappaa, turha sitä on kaunistella sen kummemmin. Vastuu monista suomalaisista tieliikenteessä aiheutuneista ruumiista on sinulla, kyösti. Arvostaisin sitä, että tulisit sieltä viraston kätköistä omalla naamallasi ja nimelläsi kertomaan vaikkapa televisioon näistä asioista.

Touhu loppuu vasta kun veroprosentti on 100 ja kaikki ovat gulagissa. Ennen sitä meno jatkaa vankkaa rataansa, joka on kummasti syöksykierteen näköinen, kun sitä ulkopuolelta katselee.

klikkaamalla näet suuremman kuvan

Ylläoleva kuva on Suomen vilkkaimmalta tieltä - Kehä ykköseltä. Nastasankarit ja lumeton talvi ovat täälläkin tehneet tehtävänsä. Tie on uskomattoman karkeassa kunnossa. Urat ovat silminnähden pahentuneet talven aikana.  Katsokaa nyt tuota rupista tienpintaa. Tajusin tänään, että ajamme ikään kuin pienillä mukulakivillä, joiden pinta on hiottu ja karhennettu. Kivitie - toisin sanoen. Sellaisilla jo muinaiset roomalaiset ajelevivat ajatellen ehkä, että joskus vielä ihminen tekee matkaansa hivenen nopeammin ja mukavammin. Tekee toki, mutta ihan muualla kuin Kehäykkösellä.

klikkaamalla näet suuremman kuvan

Siinäpä sitä on lisää sitä Kehä ykköstä.

Eipä mulla muuta. Jatkaa maksamista. 

Minä lähden nyt kalliisti verotetulle oluelle.

Ilta-ajelulla idässä

Siinäpä sitä taas mennään. Suunta on Itäväylällä kohti Vihreän Helmen ydintä. Lämmin ja lumeton talvi yhdistettynä nastarenkaisiin on jyrsinyt Itäväylälle hirvittävät urat muutamassa kuukaudessa. Jostain syystä vaikutti siltä, että itään päin menevä kaista on naapurikaistaa karmeammassa kunnossa Herttoniemen alueella.

Kuvassa on tiettyä symboliikkaa ja siinä kiteytyy ajatuksiani Suomen nykymenosta:

kuvanlaatu on hivenen heikko, eikä oikein näy eteen päin. Jonkinlaiset suuntaviitat siinä on ja oikein vaihtoehtokin nykyiselle kaistapäiselle (sic) menolle olisi oikealla (heh heh) tarjolla. Eteenpäin kuitenkin mennä painetaan eikä seurauksia jäädä turhaan pohtimaan, koska koneessa on vielä polttoainetta ja radiokin toimii. Kyydin maksajallakin vielä on pari markkaa taskussa, ja mikäli oikein huonosti käy, voidaan jonkin aikaa vetää samaa touhua velaksi; mutta vain jonkin aikaa. Valittu suunta vie kuitenkin suoraan vasenta kaistaa, koska sinne tuntuu suurin osa ihmisistä mielellään menevän.

Onneksi ei sentään ole samalla kaistalla vielä vastaantulijoita. Helsingissäkin tiestö päästetään rapistumaan oletettavasti tahallaan ja tarkoituksella, koska ylevämpi aate hyötyy siitä. Pyöräkaistapäistelyyn ja suoranaiseen fihadismiin löytyy kymmeniä miljoonia rahaa samaan aikaan. Minunkin on mainittava, että paperittomien notkujien hoito korpesi minua jo aikoja sitten mutta niin sekin vain maksajansa löytää. 

Olo tuntuu itseasiassa melko typerältä, sillä sairastuttuani olen pumpannut kunnalle omia eurojani lääkärikäynneistä miettimättä sitä vaihtoehtoa, että miksen minäkin voisi olla paperiton. Voin esittää vaikka mykkää ranskalaista, sillä vaikenen erityisen sujuvasti juuri ranskaksi vierailtuani viimeksi siellä ulkomaanmatkoillani. 

Viisas pääsee vähemmällä mutta nero maksattaa koko touhun muilla.

Suoraan sanottuna: ajaisin mieluummin toiseen suuntaan - pysyvästi.

Vihjeitä eilisille naamarinaamoille

En tarkkaan tiedä, mitä te mustakaavut eilen vaaditte. Varmaan jotain puhkilahonneen talon suojelua tai rahaa johonkin aiheeseen olitte siellä kadulla huutamassa.

Seuraa vihje, olkaa tarkkoina.

Mikään ei estä teitä porukalla keräämästä rahaa tärkeäksi kokemaanne asiaan. Oli se sitten joku talonrakennusprojekti, laittomien maassanotkujien terveydenhoitokassa tai mikä tahansa muu.

Siitä vaan musta lippu liehuen lippalakki kiertämään ja euroja kasaan.

Fihadisteille: Jos ei Helsinki kelpaa, muuttaa Köpikseen. Yksi aatteenne suurimmista oppi-isistäkin on siellä puuhastellut, nimittäin Jan Gehl, josta YLE esitti oikein mainion propagandapätkän. 

Aurinko paistaa ja kohta saa taas pelätä henkensä edestä mistä se fillari tällä kertaa singahtaa kohti.

Ei surkeudella rajaa kun fillarilla ajaa

Mikähän lienee ollut, kun olin tänään tuopilla Kalliossa ja ihmettelin, että miksi Hämeentiellä ajaa hitaasti poliisiauto siniset valot vilkkuen. No sitten huomasin, että siinä perässä meni keskellä autotietä noin 18 fillaristia/fihadistia, osa ilman valoja. Tämän surullisen ja näkymättömän, liikennettä häiritsevän joukon perässä meni sitten sinitakkien maija, ellei kaksikin.

Olihan se masentava näky. Kertonee jotain pyöräilyn "räjähtäneestä suosiosta" Helsingissä.

Eikä tässä vielä kaikki!

Siirryin siitä sitten toiselle tuopille Vaasankadulle. No siinä sitten ihmettelin olutta hörppiessäni, kun jostain ulkoa alkaa kuulua hirveä huuto. Katsoin ikkunasta ulos, niin eikö p"¤%¤#& siellä mene anarkistus-anttiristus-toimeentulotukitaistelijoiden jonkin sortin miekkari. Siellä mentiin mustat hupparit päällä, kasvot mustiin huiveihin peitettyinä pikin Vasista ties minne vaatimaan tasaista arvoa ja lisää tukia ihan kaikille (paitsi niiden maksumiehille). Aina muutama idiootti joka seurueessa jaksaa vetää naamalleen sen muovisen Fawkes-naamarin ja nytkin niitä näkyi muutama.

Ristus.

Sitä mun piti sanoman vielä, että lauantaina, siis viime lauantaina, ajattelin, että käyn "nopeasti kaupasta jotain". Tiedätte nuo kuuluisat viimeiset sanat. Kello oli noin 16.30 ja ajattelin, että Kantsun Prismassa ketään enää ole.

Eipä niin.

Siitä kun Kehäykköseltä erehdyin sinne kääntymään niin siihen jo tyssäs. Itä-suomalaisena sissinä puskin tieni täpötäyteen parkkihalliin ja sitä kautta kauppaan sisään. Siellä sitten kaikki 124 kassaa olivat miehitetty 12 metrisillä jonoilla ja jokaisella koko kärry täys jotain tuiki tarpeellista.

Että näin.

Helsingin Vihervaltaus etenee aivan helevetin hyvin. Keskusta on kohta tyhjä ja laidat kukoistaa.

Mut onpa tilaa järjestää toistaan typerämpiä miekkareita ja valtauksia - joko fillareilla tai ihan vain muuten perseilemällä.

Pisteet siitä, että hirveestä ryysiksestä huolimatta kauppakeskuksesa oli.... aika rauhallista. Se on se oman rahan voima se.

Bolševikkien viha ihmistä kohtaan

Päivän Helsingin Totuudelliset Sanomat tarjoilee antoisan lukupaketin miehestä, joka on sosiaalidemokraattisessa Suomenmaassa saanut noin 54 000 euron ylinopeussakot. Eihän se vielä mitään, mutta sakotettu mies on erehtynyt nostamaan asiasta pienen, ja lopulta aika suurenkin, numeron.

Kannattaa lukea etenkin kommentit, joissa kaikkea vihaavat "bolsut" panevat parastaan ja riistävät varakkaalta, vaikkakin toki hölmösti toimineelta mieheltä, lähes ihmisarvon rippeetkin pois. Joitakin myötämielisiä kommentteja löytyy, mutta mitäs pienistä.

Suomalaisia ei mikään vituta niinkuin vauraus, ihmisen vauraus ja etenkin toisen ihmisen mahdollinen tai jopa mahdoton vauraus. Tiedättehän ajatuksen "mitähän tuokin oikein tienaa, kun..."

Suomalaisen äänestäjän iloksi onkin taas todettava, että puolue-eliitti kyöstiarmeijallaan toteuttaa tahtonne ja jakaa kurjuutta vuosisatain ajan aina auringon sammumiseen asti. 

Bolsun ihmisvihassaan kehittämässä rangaistusjärjestelmässä kurinpitotoimet määritellään Aatetta vastaan rikkoneen ihmisen varallisuuden mukaan. En tiedä toteutuiko tämä ihan näin edes Neukkulassa.

Siinä mielessä voit, suomi-bolsu, nokkua yösi ihan rauhassa. Lenin sedän viitoittamalla tielläsi eivät pikkukivet menoa haittaa. Sotaa vaurautta vastaan, kuten Washington Post(!) aiheesta kirjoittaa, on käyty jo kohta 100 vuotta. Eikä suotta, sillä yhä huonommin meillä menee.

Kymmeniä miljoonia katosi räjähdysmäisesti mutta edistyksellisesti

Mankeliuskonto, tuo menneiden vuosisatain omituinen kultti, joka ei suostu kuolemaan, elää ja voi hyvin täällä Vihreyden ytimessä. Siitä innostuneena Helsingin kaupunki pumppaa pyöräilyn "edistämiseen" (heh heh) kymmeniä miljoonia euroja tänäkin vuonna.

Sanottava on, että touhu todella näkyy täällä. Siis se "räjähdysmäisesti" kasvanut pyöräilyn suosio. Se ei tosin näy siten, kuin ensiksi ehkä kuvittelee. Väitän yhä, että loppupeleissä fillaristeja on varsin vähän. Ei pyöräilijöitä paljoa näy, ne vain pitävän kovaa ääntä. Kovaääniset ovat useasti fihadisteja, joista kirjoitin aiemmin. Marginaalinen osa näistä on sitten vihanistejä, suorastaan aggressiivisia ihmisiä.

Niin, siis miten se "edistäminen", eli kaikkien muiden liikkumismuotojen hankaloittaminen, sitten näkyy. No, fihadistien kaistoina, hidastöyssyinä, järjettöminä liikennevalo-ohjauksina... ja mikä pahinta - fihadistien ylimielisenä asenteena, jonka saattelemana käytöstavat ja terve itsesuojeluvaisto voidaan siirtää ajon ajaksi tarakalle, ilman sitä lapsuudesta tuttua "mustekalaa". Se järki vain on siellä tarakalla ja tippuu jo ensimetreillä, koska oikeassa on oltava eikä tuntinopeus saa laskea. Ajolasit huolehtivat siitä, ettei kärpäsiä, koiria tai muita turhakkeita kannata niin väistellä.

Olen tästä niin paljon kirjoitellut, etten aio nyt toistaa itseäni enää yhtään enempää.

Vanhemmista teksteistä voi selata Helsingin tuhosuunnitelman laatimista. Tavoitteena on autio kylä, oikea onnen ja vihreyden paratiisi, jossa vain ketjuöljy on enää käypä vaihdon väline matkalla betonikuution fillarikellariin.

Yksi kielto lisää, please.

En lähtökohtaisesti ole kieltojen ja rajoitusten ystävä, minkä ehkä moni saattaa arvatakin. On kuitenkin yksi asia, johon kielto mielestäni sopisi. Pohdin tätä pitkään ja hartaasti tänä viikonloppuna ajaessa Tampereelta Helsinkiin. Nimittäin: nastarenkaat.

Kiellettävä heti koko Euroopasta, aamulla kello 10 ropisee viimeisen kerran jyrsinterä tienpintaan.

Ugh. Olen puhunut.