keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ruuhkamaksu on edellytys - rahastukselle

Uutisointia seuraavat ovat saattaneet huomata pieniä kesäisiä otsikoita vanhasta klassikosta eli ruuhkamaksusta. Tarinahan kertoo, että Vihreiden Suurvisiirit tietävät, että ruuhkamaksu on sujuvan liikenteen edellytys. On pystytetty selvitysryhmiä, joihin on kannettu mukaan kehäraakkeja yritysjohtajia jo haudan partaalla olevista firmoista. Taustalla häärii runoileva apteekkiapulainen, joka diggaa taksimatkailusta sekä tietenkin joukko maailmanpelastajia, lobbareita ja jokunen valtionapua nauttiva teknologiafirma kieli pitkällä veroluonteisina maksuina tulevaan riskittömään tuloon. Keppihevosena tässäkin on luultavassti "oikeudenmukaisuus", "käyttäjä maksaa", ja mitä niitä muita peruslöpinöitä nyt onkaan. Verokarhun ja satojentuhansien virkamiesten kassa on tyhjä: jottain tarttis tehrä... ja tehräänkin kohta.

Maailmanpelastamisella sen sijaan on aina kova kiire, sillä tuho tulee kohta, ellei pian. Vähän niin kuin Jeesuskin tulee pian.

Oletko sinä valmis?

Suomalaisten lomakausi on lopuillaan ja monet palailevat töihin. Ruuhkanperkaleet lisääntyvät. Totta se on, minulla on siitä valokuvia.

Valokuvat ovat Suomen pääkaupungin yhdeltä ruuhkaisimmilta (ruuhka siten kuin Vihreä Mieli sen käsittää) tieosuudelta eli Helsingin Tukholmankadulta noin klo 8 keskiviikkona 31.7. 2013

En tiedä kuinka selvisin perille tässä autojonossa ilman ruuhkamaksuja.

Kuva

Tarkimmat, jopa vasemmistolaisesti ajattelevista, huomaavat, että tämähän on oikeasti Nuurdensöldinkatu mutta olenkin vasta matkalla Tullinpuomille. Malttakaa vielä. On nimittäin jonoa ja matka kestää - pari minuuttia. Ihailkaa sillä välin pyöräilyä ylistävää valkoista monumenttia, sillä osa teistäkin on sitä maksanut minun lisäkseni.

Nyt näyttää pahalta: täällähän on joku muu tukkimassa tietä.

Kuva

Joku muukin siis pyrkii pois Helsingistä! Ei käy. Tietä ei riitä meille molemmille ilman gps-laskutusjärjestelmää.

Hetkinen nyt: mitäs vehkeitä nuo siniset ovat.

Kuva

Eliitille on oma kaista, niin oli kuulemma Neukkulassakin: ne jotka maksavat vähiten, saavat eniten eli oman kaistan käyttöön 24/7.  Se vaatinee puolueen jäsenkirjan. Aidosti tietenkin kysymys on siitä, että saataisiin niitä "ruuhkia" paremmin aikaiseksi ja niinpä kaistoja poistetaan järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kuvassa joku tollo maalainen pyrkii Helsinkiin autolla! Eikä käy sekään! Saisi, mokoma, maksaa ainakin 12 euroa, joka kilometriltä, etenkin tuo punaisella kotterolla ajava, joka varmasti äänesti persuja eduskuntavaaleissa.

Nyt alkoi jännittää, mäen alta nousi jotain suurta ja mahtavaa: kolmas bussi peräkkäin!

oikeamielisethän ne sieltä tulevat sinisillä saastekasoillaan. Vain noin 50 litraa verovaroin tuettua polttoainetta sataa kilometriä kohti kaupunkiajossa ja kuski päälle elätettävänä. ja "ruuhka" on valmis, liikennes seisoo punaisissa valoissa, vaikkei ketään näy yhtään missään.

Valo-ohjaus on yksi tehokkaimpia tapoja Helsingissä luoda ruuhkia. Kokeilkaapa ajaa Pohjoisrantaa pysähtymättä Liisankadun risteyksen valoihin. Ei onnistu, ei yöllä eikä päivällä. Jos onnistuisi, se helpottaisi ajamista ja vähentäisi matkaan käytettävää aikaa. Ei käy, ei.

Kuva

Siinäpä sitä nyt on: ruuhkaa. Autoja niin ettei eteensä näe. En todella tiedä miten ikinä selvisin perille tänä aamuna.

Nopealla arvioinnilla noissa kolmessa eliittikaistalla kuolemaa työntävässä bussissa oli yhteensä noin 20 ihmistä kyydissä. Ja matkat maksoin osittain minä, oman matkani lisäksi.

Kiitos, helsinkiläiset äänestäjät, kun äänestitte Virheitä. Saatte tämän kylän kuolemaan ja ghettoumaan ennätysvauhtia.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Eikö mitään uutta

Onpas ollut jotenkin tylsä kesä sääntelyn ja lisämaksujen sekä autoilijoiden kurittamisen osalta. Tietty kuntasektorilla ja virastoissa ollaan pitkillä, pitkillä lomilla ja kyllähän se muutenkin saattaa laiskottaa, kun aurinko paistaa parina päivänä vuodessa. Onneksi tulossa on alkoholiveron korotus jo ensi vuoden alusta, näin luki lehdessä.

Eilen hieman piristi, kun huomasin, että Töölössä ja Olympiastadionin nurkilla on kantakaupungin viimeisille ilmaisille parkkipaikoille vedetty jo maksuautomaatit (3. vyöhyke). Kaapeloinnitkin on jo tehty, enää liikennemerkit ovat vaihtamatta. Sittenpä rahastus ja kantakaupungin autioittaminen pääseekin taas yhden pykälän kiivaampaan vauhtiin.

Kunhan viimeinenkin "kivijalkakauppa" lyö lapun luukulle, lienee Virheiden unelma toteutunut: yksinäinen raitiovaunu kolisee autiossa kylässä Itämeren rannalla vieden yliopiston kehitysmaarunouden lisurityötä tekevää ja aina Virheitä äänestänyttä Lissua kohti kampusta. Vaunun takaosassa virkamiespariskunta Heimo E. J. Makkonen ja Maj-Lis Säändelssön-Makkonen siirtyvät työpäivän jälkeen kohti etu-Töölön 134 neliöistä kattohuoneistoaan, jonka he kovalla työllään ovat juuri saaneet maksettua.

*tarinan nimet ovat keksittyjä ja kaikki yhteneväisyydet eläviin tai kuolleisiin todellisiin henkilöivät ovat silkkaa "couinssidenssiä".

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Väkivallan ihannoija

Joku muuan nimitti minua väkivallan ihannoijaksi tänään. Ei haukku haavaa tee tietenkään. Totuus kuitenkin on, että tuskin tästä enää kauemmas totuudesta pääsee.

Minähän olen siitä outo lintu, että vältän kaikkea väkivaltaa viimeiseen asti, enkä ole koskaan aloittanut ensimmäistäkään hyökkäystä ketään kohtaan, enkä aloita. Olen non-aggressioperiaatteen noudattaja ja ollut sitä jo pikkulapsesta asti. Se tuntui hyvin luonnolliselta pienenkin ihmisen mielestä: elä ja anna toisten elää. Käydään kauppaa ja katsotaan josko päästäisiin yhteisymmärrykseen. Ryöstäverotuskin on väkivaltaa, mutta se nyt ei liity tähän sekään.

En ole käynyt armeijaa, enkä käy, en pane tikkuakaan ristiin systeemin tai valtion tai "isänmaan" puolesta, en ole niille mitään velkaa ja olen oman osani tehnyt ja enemmänkin. Poistun paikalta jos pilliin vihelletään. Jos pois ei pääse niin ampunevat pellon reunaan, nuo elämää ja rauhaa suojelevat maanmieheni - tai minun tuurillani joudun jonkun kirkasotsaisen teinitytön, jonka isä ei koskaan saanut toivottua poikaa, ampumaksi.

Mutta: jos minua tai läheisiäni, tai minulle tärkeitä asioita (joita nyt ei lopulta paljoa ole) uhataan se on niin sanotusti all in. Minä en käy miettimään erilaisia oikeusjärjestelmiä, sillä siten kuin minä elämän ymmärrän, on elämä arvo itsessään ja minulle tärkeän elämän suojelemiseksi olen valmis mihin tahansa, jopa muiden elämän tuhoamiseen. Kotini on linnani, riippumatta siitä mitä Suomen valtio siitä ajattelee. Autoanikaan ette tuhoa tai sinne tunkeudu, silloin minä puolustaudun. Autoni naarmuttaminenkin on väkivaltaa. Ilkivalta on väkivaltaa, minkä te talojen seinien ja muiden jonkun muun omistamien pintojen töhrijät voisitte yrittää sisäistää, koska on kuitenkin jo vuosi 2013 ja sivystys on jo aika vanha asia.

On lapsellisen hölmön sosiaalidemokraatin puhetta jauhaa puhejudoista ja henkisistä auktoriteeteista silloin, kun henki ja terveys on uhattuna. Vain voima ja taidot ja välineet sekä onni painavat. Hyvin harva käy sellaisen kimppuun, jolle tietää häviävänsä. Hyökkääjällä on oltava omavastuu. Joskus se voi olla kovakin. Voit käydä väärän tyypin kimppuun ja menettää henkesi vaikka mitättömänkin asian takia. Sen riskin hyökkääjä ottaa, hän valitsee sen. Se, että joskus sattuu vahinkoja ja syyttömät ja viattomat menettävät henkensä on huonoa tuuria. Vahinkoja sattuu, sille te vasurit ette vielä voi mitään. Koittakaa elää sen kanssa. Ette kertakaikkiaan pysty holhoamaan ja suojelemaan kaikkia elämältä, tupakalta, alkoholilta, auringonvalolta, ilmastonmuutokselta ja kaikilta muilta hirmuisilta uhilta.

Kaikki me joskus kuolemme joka tapauksessa eikä elämä ole reilu peli, jota voit täysin itse ohjata. Yksi suurimpia teille ahdistusta aiheuttavia asioita tuntuisi muutenkin olevan se, että te kuvittele kaiken olevan hallinnassa, mielellään Valtion hallinnassa. Voin paljastaa salaisuuden, jos ette, vasurit, kerro kellekään: valtio ei hallitse tai päätä kaikkea. Virastot eivät tule apuun eikä byrokraatti aina ehdi mukaan, koska on todennäköisesti pitkällä lomalla juuri silloin. Kuten sanonta kuuluu: elämä on.

Perinteisesti isompi käy pienemmän kimppuun, koska tietää, ettei pieni pärjää. (iso on tehnyt harkinnan, punninnut riskit) Jos pieni pärjääkin jonkinlaisten välineiden tai muiden keinojen avulla, on se joidenkin demareiden mielestä väärin. Oikea ratkaisu kai olisi, että pieni hakattaisiin tai raiskattaisiin ja iso poistuisi paikalta ilman seuraamuksia. Jos iso vahingoittuu, koska pienellä olikin jatimatic povitaskussa, on pieni yhtäkkiä syyllinen ja iso uhri. Merkillistä ajattelua, joka aiheuttaa minulle kuvotuksen tunnetta. Keskiverto mies ymmärtää nämä asiat, mutta naisille ne tuntuvat joskus olevan yhtä hepreaa. En minäkään mene ojentamaan moottoripyörillä tunaroivaa poikaporukkaa, joilla on nahkaliivit ja selässä teksti Enkelit Helevetistä. Oikeassahan minä olisin, mutta en minä mitään sano. Jos Sinusta on vaikeaa ymmärtää tätä, kelaa hetki ja ajattele uudestaan.  Jos et keksi ratkaisua niin yritä vielä uudestaan.  Kokeile vaikka Russellin sanontaa: "War does not determine who is right - only who is left"

Ei puukkohippaan kannata puukolla lähteä vaan haulikolla. Tyhmät ja Oikeamieliset kuolevat ensimmäisenä, koska ajattelevat, että porukka pelaa muiden luomilla säännöillä. Viisain tietysti jättää tappelun muille, mihin perustuu muun muassa asevelvollisuus, mutta se on jo toinen tarina. Poliisikaan ei taida noudattaa hienoja "vastataan samalla mitalla kuin uhka on" -periaatteita, kun otti ja ampui starttipistoolilla varustautunutta miestä konepistoolilla. Ai miksikö? No siksi, ettei poliisi ole hölmö. Demareiden mielestä poliisin olisi kai pitänyt lähteä ostamaan starttipistooli ja palata asiaan kunhan tarvittava paperisota on saatu käytyä.

Arkisissa väkivaltatilanteissa yksi tai useampi katsoo sopivan uhrin, jonka kimppuun sitten käydään. Koko touhu voi olla ohi sekunneissa. Valinta on tehty, seuraukset pitää kestää, olivat ne mitkä tahansa.

Olen nähnyt ihmisiä potkittavan ja lyötävän. Se on tylyä katsottavaa. Toisin kuin elokuvissa, se sattuu vielä pitkään.

Kaikesta tästä  on kohdallani pitkä matka väkivallan ihannointiin. Voin pahoin, kun näen väkivaltaa, pystyn hädin tuskin toimimaan niissä tilanteissa. Nyt vanhemmiten tuntuu, että saattaisin jäätyä täysin mutta vaikea sitä on sanoa etukäteen. Aina ne tilanteet ovat tulleet yllättäen ja näin jälkeenpäin ajatellen on hyökkääjä tehnyt laskelman, jossa minä/me emme hänen näkökulmastaan ole olleet puolustuskykyisiä, eri syistä.

Uhriksi minä en ala. Riippumatta siitä, mitä hienoja teorioita tai järjestelmiä kulloisetkin valtiot tai järjestelmät noudattavat, on minulla kuitenkin käytössä eräänlainen pelon maantiede ja nähtävästi itse itselleni myöntämä oikeus puolustaa itseäni ja läheisiäni parhaaksi katsomallani tavalla. Myös miehille ominaisesti on minulla tehtynä joitain valmisteluja mahdollisten veemäisten tilanteiden varalle.

Ämmät saa hoitaa selitykset ja jälkipyykin, minä poistuin mieluummin paikalta ja otan pari olutta ennemmin kuin makaan kivuissa tai kuolleena tai katson läheisteni kärsivän.

Ja ne 110 metrin aidat voitte työntää takaisin sinne missä niitä aitoja ikinä säilytetäänkään - eli varmaankin aitavarastoon.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 9. Demareita paossa.

Yritän käydä useita kertoja vuodessa ulkomailla ja on se vuosien aikana hienosti onnistunutkin. Matkailu avartaa, sanotaan. Totta se sanonta onkin. Maailma on hieno paikka. Se on aivan liian hieno paikka demareiden, vihervasureiden ja muiden kaltaistensa pilata. Vapaus on tärkeintä ja vapaus pelottaa ihmistä. Siksi kai Suomessa sitä niin paljon vihataankin. On mukavampaa, kun joku päättää.

Päivän otsikot tietävät taas kerran kertoa, että keskiolutta ollaan hyysäämässä takaisin Alkoon. Minua se ei enää hetkauta,  sillä olen lopettanut vähittäismyynnistä kaiken alkoholinoston jo viime uutena vuotena. Olen monella tapaa ulkoistanut itseni suomalaisesta elämänmenosta, riistoverotuksesta, hyysäyksestä ja viherpipertämisestä - demareista, sanalla sanoen.

Tehkööt mitä huvittavat, minä odottelen kieltolakia. Suomalaiset rakastavat sääntelyä ja holhousta - tehkää maasta kaltaisenne, en minä enää välitä, olen jo henkisesti ulkopuolinen vaikka täällä asunkin. Kunhan meno menee tarpeeksi kahjoksi ja järkevä tilaisuus avautuu, poistun paikalta. Lupaan olla seuraamatta uutisointia uusimmista kielloista ja sääntelyistä. Voin joskus vilkaista laadukkaita blogeja, niitä harvoja joita on.

Kävin ihmettelemässä itseään Suurta Saatanaa kesällä. Se teki monella tapaa lähtemättömän vaikutuksen eikä ollut aivan sellainen, kuin olin kuvitellut television ja elokuvien perusteella, ja mistä itse kukin nyt mielikuvansa ammentaa elämässään, vaan se oli oikeastaan paljon hienompi. Jotain omituisuuksia toki löytyi, mutta niinpä niitä on kaikkialla ollut, missä olen käynyt.

Automiehen paratiisihan se on, sen tietää hippikin. Bensiini palaa, tiet ovat leveitä ja autot meikäläisittäin valtavia. Toki sielläkin paikalliset demarihenkiset ihmisensä on, mutta enää en ihmettele miksi vasemmisto vihaa amerikkalaista elämäntapaa; sehän näytti pitkälti juuri siltä, mitä elämisen pitääkin olla.

Etenkin kun katsoo helikopterista ja yrittää käsittää mitä oikea maantie tarkoittaa. Talk about hiilijalanjälki.

Amerikan Yhdysvallat, me tapaamme vielä.

IMG_5289

Ja se alkoholi:

join muutamia erinomaisia oluita, joista en aiemmin ollut kuullutkaan sekä tietenkin päivittäin yhden Bud Lightin.

Missään ei näkynyt ensimmäistäkään umpijurrista ja alkoholia tuntui saavan ainakin omalla aikataulullani aivan tarpeeksi myöhään kaupoista: viskiä, viiniä, mitä vaan. Miten ne selviävät hengissä ilman guzeniinahuovisia ja globaalin vastuun strategiaa?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän