perjantai 28. kesäkuuta 2019

Kuuden vuoden kyöstitys

Tämän pienen blogin ensimmäiset tekstit tehtiin kylmänä kevättalvena 2013. Nokkelimmat laskekoot montako vuotta siitä on. Itse sain tulokseksi reilut 6 vuotta. Viimeiset kolmisen vuotta olen pitänyt hiljaiseloa ja järjestänyt elämäni uudelleen, uusiksi ja paremmaksi. Poistuin Helsingistä, tuosta Globaalin vastuunkannon ytimestä. Sinun ja minun yhteisen ystävän, virkakyöstin, kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä koko tämän ajan. Henkilökohtaisesti en ole tavannut tänä aikana muistaakseni kuin kyöstin tai pari, mutta eihän se mitään vielä tarkoita. Virkakyösti on läsnä arjessamme typerinä ja järjenvastaisina asetuksina, lakeina, "uudistuksina" (heh heh) ja täällä maakunnissa ennen kaikkea huonokuntoisina teinä. Tiet alkavat olla niin huonossa kunnossa, että kelirikko voitaisiin todellakin julistaa koko maahan; pysyvästi.

Mitkä ovat tämän blogin tunnelmat Suomesta vuonna 2019 kaikkien näiden vuosien jälkeen? Muistan jo ennen muinoin äidinkielen opettajan työnsä puolesta sanoneen, ettei omaan kysymykseensä saa vastata itse omilla vastauksillaan. Vastaan silti yhdellä sanalla: toivottomat. Ei se sitä tarkoita, etteikö maailmassa tai täällä Suomessakin olisi hyviä asioita. Onhan niitä paljonkin. Kaikessa tässä mitä vuosien aikana on tapahtunut, on kuitenkin kyse minua ja sinua suuremmista asioista. On kyse Suomesta, yhteiskunnasta, ihmisyydestä ja tulevaisuudesta. Viimeksi kun katsoin, Suomessa vaalikarja äänesti saman sakin uudestaan tunaroimaan lisää samoja ja uusiakin tunarointeja. Kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta pelattiin ulos tai ne jäivät itse rannalle ruikuttamaan. Velkarahalla ostettiin ääniä opportunistien ruokkimiseksi ja elättämiseksi. Jokin huhu myös oli, että Suomen suurin turhuus, pakkoruotsi, palautetaan ylioppilaskirjoituksiin. Loppurahoilla ostetaan lennokkeja, joilla turvataan kyöstiarmeijoiden tilipussit. Myönnän toki, että nyt mennään jo kauas kyynisyyden rajan taa.

Itse tein sen siirron, että poistuin Helsingistä vuosia sitten. En ole siellä sen jälkeen käynyt. Tein oman pienen osani fihadismin estämiseksi. En ole yllättynyt siitä, ettei oma vastarintani pystynyt tekemään tuolle tuhoisalle aatteelle edes pientä haittaa. Joku ihminen tätäkin blogia yhä selailee, sillä kommenttiosioon oli ilmestynyt kommentti Tampereen surkeasti epäonnistuneesta fihadismin ruokinnasta. Kiitos sinulle, anonyymi, kommentistasi. Luonnonvoimia ja järjenkäyttöä vastaan taistelu on toki fihadismin syvintä ydintä, mutta toivoisi silti joskus kireimmänkin trikoosankarin ja fihadistin miettivän edes pari minuuttia Suomen ilmastoa ja vaikka maaston monimuotoisuutta. Ajokeli fillareilla on yhä sopimaton noin 9 kuukautta vuodesta. Mäkiä tulee ja menee, ja jos työpäivääsi ei kuulu suihku ennen ja jälkeen työpäivän ja lisäksi kuljetat mukanasi muutakin kuin uusinta hipsteriluuria, ei fillari ikinä, koskaan, mitenkään ole vaihtoehto työmatkoille jos matkaa on yli 100 metriä (minkä vegaanikin jaksaa kävellä yhtä kyytiä).  Harva meistä lopulta on kuten "Mengele" Stranius, tuo kylmien puurosuihkujen erikoismies. Me muut nimittäin elämme tässä reaalimaailmassa. Niin se vain on eikä se riipu siitä mitä mieltä sinä tai minä siitä olemme. Ilmasto ei tästä kauniimmaksi ihan heti Suomessa muutu.

Tämä yhden miehen kapina ei riitä. Käyn sotaa joka on jo hävitty. Vihreä aate on turmiollisuudessaan niin vahva ja itse itseään ruokkiva pyrkyreiden pelialusta, ettei tässä pelissä minulla ole mitään mahdollisuutta sitä voittaa. En pyri sitä toisaalta voittamaankaan, vaan tallentamaan eräänlaisen protestin internetin maailmaan siltä varalta, että joku joskus tätä lukee. Tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Ehkä jopa muissa kuin meissä suomalaisissa.

Hallitukset tulevat ja menevät, vain veronkorotukset ovat pysyviä. Perinteinen polttoaineen veronkorotus tuli aina ennenkin. Se on pikaratkaisu, jolla puolueet täyttäneet pyrkyrit paikkaavat vuotavaa venettä matkalla pohjaan. 

Matkalla pohjaan voimme kuitenkin nauraa ja ihmetellä yhdessä miten tässä näin kävi.

Virkakyösti, nauti lomistasi! Kun sinä lomailet, ei meille muille ole tulossa uusia vitsauksia siedettäväksi.


torstai 14. syyskuuta 2017

Kun tavoite on selvä pysyy suunta vakaana

Nimimerkki "Forerunner" Helsingin Sanomien kaupungin nopeusrajoitusten alentamista koskevista suunnitelmista:


Tämä on sitä samaa systemaattista jatkumoa, jossa on jo kauan pyritty autoilun vaikeuttamiseen Helsingin niemellä. Näennäisiä syitähän tälle toiminnalle löytyy aina, ja keinoja kyllä löytyy: Nopeusrajoitukset vedetään pääväylilläkin todella alas, nyt jo lähes hevoskauden tasolle. Niiden noudattamiseen pakottamiseksi liikennekamerat pyritään saamaan keskustaankin.

Pysäköinnin hintoja nostetaan rajusti, jonka osana iso osa kakkosvyöhykkeestä juuri muutettiin ykköseksi ja lähes koko kolmosvyöhyke korvattiin kakkosella (käytännössä hinnat siis ovat monilla alueilla yli tuplautuneet). Maksuton iltapysäköinti on viivästetty klo 17:stä klo 21:een. Bussikaistat on tehty ympärivuorokautiksiksi. Autokaistoja korvataan pyöräkaistoilla. Todellista poliittista tahtoa liityntäpysököinnin kehittämiseen ei ole, koska siihenkin liittyy se vihattu objekti nimeltä auto.

Monille näitä toimista on vaikea löytää muita todellisia tarkoitusperiä, kuin poliittiset: uusi punavihreä Helsinki pyrkii yksityisautoilun haittaamiseen ja jopa estämiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Autoilun määrää onkin jo saatu vähennettyä. Samalla tosin ihmisvirtojakin on ohjautunut muualle, joiden joukossa usein niitä kaikista maksukykyisimpiä asiakkaita (ja asukkaita). Lähes kaikki kauppa ja enenevä osa viihdepalveluista onkin jo saatu ohjattua laitakaupungille ja sen ostoskeskuksiin. Pääkonttoreita on muuttanut helpommin saavutettaviin sijainteihin. Erityisesti lähes kaikki asiantuntijatyöpaikat sijaitsevat nykyään kehäteiden tuntumassa, joita on kymmeniä tuhansia. Sitä saa mitä tilaa.

Maakuntien miestä ilahduttaa, että meitä vastafihadisteja vielä on Helsingissäkin.

perjantai 18. elokuuta 2017

Monikulttuurisuus on rikkaus

Pelolle ei saa antaa valtaa.

Teveisiä Turkkuun täältä maakunnista.

Muistakaa että meillä on unelma.

Lopulta masentavinta on, ettei vielä tuntikausia hyökkäyksen jälkeenkään kukaan kerro oikeastaan yhtään mitään siitä, mistä lopulta oli kyse.

torstai 15. syyskuuta 2016

Mechelininkadun tuho

En asuu enää Helsingissä. Seuraan kuitenkin tuon globaalin vastuunkannon ytimen touhuja ja tuhoa paikallisesta Helsingin Totuudesta.

Mechelinkadun tuho on nyt vasaroitu varmaksi. Itsehän ikuistin Meklun kuviksi viime joulukuussa. Itselleni on niin sanotusti alusta asti ollut selvää, mikä tuonkin kadun kohtalo Vihreiden käsittelyssä on. Vihreä aate ei arvosta mitään, noin niinkuin lopulta. Tuho etenee, elinkelpoisuus kärsii, jopa ympäristö kärsii Gaian aateen, gai´ismin, alttarilla. Vihreä aate on rappiota ja kulttuurin sekä luonnon, kotien, asuinympäristön kuolemaa loppuun saakka vietynä.

En olisi tätäkään jaksanut enää kirjoittaa. Monia hyviä aiheita etenkin fihadismista on jäänyt kirjaamatta tähän Gaismin voittokulkua seuraavaan päiväkirjaan.

Etenkin fihadismin ääriainekset, väkivaltaiset Baanakuristajat ja toisten omaisuutta jalkakäytävillä vahingoittavat sekopäät olisivat, näin jälkikäteen ajateltuna, ansainneet oman mainintansa tässä hiljentyneessä blogissa. Sitä saadaan mitä tuetaan, kuten Kumitonttu sanoo. Helsinki, eli Vihreät kätyreineen, on sitä todella saanut; Vihreää aatetta pakkosyötettynä. Pakkosyötön jälkeen saat vielä laskun toimenpiteestä.

Niin, se miksi kirjasin tämän muistiinpanon, johtuu surullisesta huomiosta: asukkailla ei Viher-Helsingissä ole helvetinkään mahdollisuutta vaikuttaa omaan välittömään elinympäristöönsä. Ei sitten minkäänlaista. Kivekkäät päättävät muiden puolesta.

HS toteaa

Aiemmin Helsingin hallinto-oikeus (HAO) oli hylännyt valitukset lokakuussa 2015. Tuolloin valittajia oli kaikkiaan 20 taloyhtiötä, kuusi yritystä ja yksi rekisteröity yhdistys. Nyt HAO:n päätöksen kumoamista hakeneita oli muutama vähemmän.

Kaupunkihuhu kertoo, että Kivekkäällä itsellään on fillarimyymälä Meklulla. Mikä sattuma!

lauantai 13. elokuuta 2016

Helsinki on jalankulkijan painajainen

... minkä takia täällä maakunnissa elämä onkin monella tapaa parempaa laadultaan. Liikkuminen maakunnissa, välineestä riippumatta, on sujuvampaa kuin Viher-Helsingissä.

Jonkun kotkalaisen Hesariin kirjailema mielipidekirjoitus on poikinut hyviä kommentteja.

Samaa olen itse jauhanut tässä blogissa jo vuosia. Nyt muutettuani pois vihermädätetystä fihadismin pesästä, en ole jaksanut enää paljoa kirjoitella. Aika aikaansa kutakin. 

Voi olla, että koittaa aika, jolloin tämä blogi kaivetaan historian arkistojen hämärästä esiin ja ihmetellään "eivätkö he muka tienneet", tai jotain muuta sellaista. Voin sanoa, että kyllä "me" tiesimme ja olimme eri mieltä kuin kovaääniset vihreät fihadistit. 

Äänemme ei vain kantanut kovin kauan aikana, jolloin vegaaninen fihadisti Kallion kaduilla oli se henkinen univormu, joka puettiin Fjällräven repun ja parkatakin lisäksi päälle matkalla yliopistokahvilaan pohtimaan muinaiskehitysmaalaisen kansanviulunrakennusfilosofian jatkokurssin antia paremmille ja oikeassa oleville ihmisille samalla, kun pihalla seisoi fixipyörä ja kahvikin oli niin spesiaalia, ettei sen nimeä suurin osa suomalaisista osannut edes käsityöolut-huuruissaan kirjoittaa oikein. Kaiken kruunasi suussa maistuva nyhtökaurainen lihaton lihapiirakka, tai mikä se vegaanien feikkituote nyt nimeltään onkaan.

Veganismi on gai´ismin tämän hetken korkein uskontunnustus, jonka suurimmat gurut kehittelevät ja tunnustavat vain tuotteet, jotka näyttävät ja maistuvat eniten esikuviltaan sisältämättä mitään niiden alkuperäisten esikuvien raaka-aineista. Melko kieroa, voisi joku sanoa.

Mutta kyllä: meitä fihadismin nousun todistaneita oli muutama. Sen nousun ja valtakauden hintana oli elinkelpoisen Helsingin tuho mutta sen vihersakki maksatti muilla ilomielin prideissa marssien.


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Siellä Mengele missä syötetään

Siellä paha missä mainitaan. Pahuus asuu monessa muodossa mutta täällä Helsingissä sen kylmä ja verinen ydin on, kuten HS:kin jo nykyään kuvaa, vihervasemmistossa. Blogissani on jo jonkin kerran mainittu Käpylän Nero, Kylmien Puurosuihkujen Isä, Leo "Mengele" Stranius. Eipä viime kerrasta ole kuin pari päivää, kun jo taas, aivan kuin gaia´iskusta, Mengele saapuu näytöillemme.































Pakkosyöttö on gai´isteille samankaltainen henkinen taisto kuin Malmin lentokenttä tai Hämeentien pyöräkaistat. Järki, sekin vähä, on heitetty nurkkaan joutavana, kun gai´istit käyvät taistoon aatteensa puolesta. Fanaattisuudessa saattaisi joku jo nähdä jotain ihaltavaakin. 

Yksi näiden emmakarien ja leokivekkäiden perusteemoista todella on pakkosyöttää lapsia Aatteen ja Gaian nimessä. Kirjoittelin tästäkin ensimmäisen kerran jo ties kuinka kauan sitten; toista vuotta ainakin (Syö Vihreää aatetta, 5.4.2015)

Taisto jatkuu vegaaniuteen pakottamiselle. Tämän pakon maksaisivat tietenkin Virheiden perusmaksajat - me muut. Päiväkotilapsille on tarkoitus pakkosyöttää vegaaniruokaa. Vegaanius on lyhyesti kuvattuna oman egon kiillottamista aatetovereille tekemällä omasta syömisestä todella hankalaa ja vaivalloista. Toki jokainen saa syödä tai olla syömättä mitä huvittaa, mutta muilta vaatiminen tai muille pakkosyöttäminen, saati touhun maksattaminen muilla on mielenvikaista toimintaa.

Sellainen toiminta on vihervasemmistogai´isteille luontaista kuin - kaksoskokeet Mengelelle.

Tämäkin vegaaninen ihmiskoe onnistuu siinä missä Malmin lentokenttä, Hämeentie ja verenpunaiset, tyhjyyttään routautuvat fihadismikaistat.

Muutama järjen ääni ei tässä kylässä kuulu minnekään.