Vielä siinä vaiheessa, kun lentokoneen nokka tai laivan keula lähestyy kohti kalliota, on vasurin ratkaisu vakaa: toisten rahat (ja kaikki muukin, muuten) on mun, mut mun rahat on mun, ei meidän. Vaikka ripauksella vapautta ja vastuuta saisi koneen nokan tai keulan vielä nousuun, ei se käy. On parempi ja varmempi, että kaikki kärsivät, kuin se, että muutamalla menee hyvin siinä missä ikävä kyllä joku aina kopsahtaa rantakivetykseen ohimo edellä.
Itse ryöstöverotuksessa eli toisten omaisuuden siirtämisessä rosvojoukon haltuun väkivallan uhalla ja enemmistön päätöksellä, ei koskaan voi olla mitään ongelmaa.
Ei koskaan.
Mikään ei ole niin ahne kuin vasuri.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti