torstai 8. tammikuuta 2015
lauantai 3. tammikuuta 2015
Suojakattoja rakentelemassa
Vihreiden vedenpaisumusfantasioissa, tai kauhukuvissa, tällaisille katoille on kuitenkin äärimmäinen tarve, minkä takia Helsinki sellaisia jo hiljalleen rakentelee. Jostain syystä yhtenä monista kaupunginjohtajista puuhasteleva radiopsykologi on päässyt tässä asiassa ääneen.
Muistan itsekin, kun kävin vuonna 2007 Kauppatorilla ihmettelemässä melko korkealle noussutta vettä. Mutta so what, joskus se vesi nousee ja sitten se laskee taas. Ei se kyllä silloin ollut lähelläkään Viherpalatsin (kaupungintalon) seiniä, kun minä sitä katselin.Tulvapenkereitäkin suunnitellaan jo Helsinkiin. Itämeren kosto on oleva julma, kunhan Äiti Gaia saa tarpeekseen luontoon kuulumattoman syöpälajikkeen toiminnasta ja päättää kostaa laskemalla alleen oikein kunnolla. Vettä tulee kuin... ja jälleen kerran on jokin jumala hukuttava syntiset ihmiset veteen ja vihaan. Kuulostaako tutulta kouluajoilta? No ei ihme, ei ne Vihreät hirveän omaperäisiä ole noissa kauhujutuissaan. Vedenpaisumus on klassikko. Sehän tunnetaan eri kulttuureissa ajasta aikaan.
Osittain vihreiden ja kaikkien muiden vasemmistopuolueiden hölmöilyn takia Helsingin asukasluku vaan kasvaa. Harva täällä varsinaisesti haluamalla haluaa asua, enkä halua minäkään, mutta täällä sitä nyt ollaan. Vihreät tulkitsevat nämä lainausmerkeissä väestönsiirrot muualta maasta siten, että ihmiset haluavat asua Helsingissä ja "meidän aate niinku hei toimii ja tosi jees". Tämä toimii taas Aatteen eduksi, sekä mainiona tekosyynä "tiivistää yhdyskuntarakennetta", kuten Aatteen mies Maaseudun Tulevaisuuden uutisessa toteaa.
Ja sitten kun sitä yhdyskuntarakennetta oikein Aatteen pauhussa ja woimassa tiivistää, huomaa jo tyhmempikin vihreä, että niitä viheralueita tarvitaan muun muassa siihen, että vesi imeytyisi maahan. Ja onhan viheralue hienon näköistä, metsää ja sen semmoista pusikkoa oravien ja hyönteisten temmeltää. Vitut ne vihreille mitään merkitse - ne puskat ja oravatkaan. Utopia luo taas omanlaisiaan ongelmia, joten maailmaa on muutettava.Vähän samaan tapaan kuin jos minä ostan linja auton omaan käyttööni se saastuttaa aivan hirvittävästi. Sama rottelo kaupungin bussina on Pyhä Auto - puhdas kuin muodokas teinityttö (yli 16v, tarkennus) kesäillassa saunan jälkeen. No, poikkeus vahvistaa säännön tässäkin.
Erityisen huvittavaa on, että yks tällainen Helsingin iso suoalue , joka varmasti imisi vettä maaperään, on nyt muutettava betoniseksi nukkumalähiöksi. Malmin lentokenttähän siinä on kyseessä.
Kuten olen koko ajan sanonut, ovat Vihreät ihmisvihansa lisäksi lopulta myös luonnonvihaajia. Pieniä metsän eläimiä isoine silmineen on hyvä käyttää propagandan välineenä. Tarvittaessa tällaiset hellyyttävät esteet raivataan kylmäverisesti altapois, jotta saadaan taas uusi betonilähiö nousemaan parhaaseen Jätkäsaaren hiilineutraalin tapaan niin, ettei naapuriin seinään taida omasta ikkunasta enää kymmentä metriä olla.
Kyse koko väkivaltaisessa aatteessa väestönsiirtoinen, ajatuskontrolleineen, loputtomine syyllistämiseen mitä ihmeellisimmistä asioista on siitä, että Vihreä tarvitsee sinun rahasi ja ruumiisi palvelemaan omaa valtaansa.
Sen takia sinä et saa valita. Vihreä päättää.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Odotettavissa iltaan saakka: turvallisempi olo
On varmaan upeaa olla huippupalkkainen meteorologi arpomassa, onko tänään "liukasta" vai "normaalia". Vuosien yliopistokoulutus ei mennyt hukkaan kenenkään kannalta katsottuna. Syntyi uusi kyösti, joka taatusti ei lähde rasittamaan pahaa yritysmaailmaa, vaan pysyttelee osana Ilmatieteenlaitoksen noin 720 työntekijän joukkoa. Työ erilaisten uhkakuvien luojana jatkuu.
Tarvitaan yhä uusia uhkia, koska vanhat tutut, kuten väestöräjähdys, otsoonikato-aids (tuo kasariklassikko), ilmaston lämpeneminen, ilmastonmuutos, ilmaston äärisäittyminen sekä ilmasto nyt yleensä, ilmastointi.... Venäjä, Puuttin, tappava yksinäisyys, yrittäjät, veropakolaiset ynnä monet muut hauskat jutut menettävät jatkuvasti toistettuna tehonsa.
Ehkä jo ensi syksynä saamme varoituksia puista irtoavista lehdistä, jotka voivat raivoten pieksää sinua naamaan ja sotkea autosi. Ai niin, eihän autoilla niin väliä. Keväällä voisi olla varoittaa pajunkissoista, noista pusikoiden julmista petoeläimistä.
Voin lähteä turvallisin mielin viikonlopun viettoon. Minua on varoitettu.
p.s. Vedenpaisumus unohtui uhka-listalta.
torstai 1. tammikuuta 2015
Kun pakkasesta äärisäätä tuli
Uuskieli naurattaisi ellei kieli olisi väline, jolla muokataan ihmisten ja massojen ajatuksia, ja jolla näitä massoja lopulta hallitaan. Näin juhlakauden aikaan tämäkin on hyvä tajuta, jotta voi toivotella herkimmille oikein rauhallista juhlakautta.
Koska olen taipuvainen muistelemaan menneitä, täytyy todeta, että nuoruuteni Suomessa, heti tuossa itärajan tuntumassa, Neuvostoliiton kaikenkattavassa huomassa, parinkymmenen asteen pakkanen tuntui olevan se normaali olotila talvella. Kovin pakkanen, johon jouduin, oli rapiat 40 ja risat astetta Celsiusta. Saattoi olla noin 44 meidän kylällä. Kävely kouluun oppia hakemaan oli omanlaisensa prosessi. Silmäripset jäätyä napsahtivat ja sormia sulateltiin kyläkoulun ikivanhan rautapatterin rakosissa. Luokassa istuttiin loppupäivä ulkovaatteet päällä ja hoettiin Aapiskukon tarinoita mi-nus-ta tu-lee i-so-na vir-ka-kyös-ti...no okei, tuon viimeisen sanan sävelsin ihan itse äsken. Ei siellä nyt sentään niin lukenut.
Liitutaulun yläpuolelle oli varmaan joku opettaja jo vuosikymmeniä aiemmin ripustanut sellaiset aakkostaulut. Tiedättehän, A:n kohdalla oli A niin kuin Auto, ja kuvassa tietenkin se auto. Se mikä minua nyt vuosikymmenten jälkeen on jäänyt mietityttämään, tai mietityttään, on, oliko N-kirjaimen kohdalla sana neekeri (älä klikkaa jos olet herkkä) vai ei. Ei varmaan ollut, mutta joku urbaani legenda kertoo, että sellaisiakin aakkostauluja on käytössä ollut, niinkuin onkin. Ne meidän koululla olleet taulut olivat todella vanhoja, sen minä muistan.
Kun sitten joskus harvoin oli nollakelit, me pojat kutsuimme sitä suvikeliksi, sillä silloin maassa oleva lumi oli, luonnollisesti, suvilunta tahi nuoskaa. Kunhan suvilumi sitten taas aikanaan jäätyä rapsahti, tuli hankiainen. Olimme reippaita ulkoilevia lapsia me pojat. Erikoisuus, jota moni ei maailmassa koe, on polkupyörällä ajo hankiaisen aikaan pitkin lumisia metsiä ja peltoja. Lapsenhan se vielä kantaa se tuore hankiainen, eikä siellä aikuisia näkynytkään. Tätäkään jaloa lajia en ole vuosikymmeniin kokeillut. Olihan se tunne, kun keskellä peltoa metrisessä lumessa ajaa mankelilla, fillarilla, tai tsygällä - Vihreiden Pelillä.
Niin kai se lopulta on; ennen talvi oli talvi. Nyt sekin on äärisäitetty ilmiö, josta pitäisi kai kokea syyllisyyttä.
Enpä koe.
Gaia varjele...
Lähdetään nyt liikkeelle pari minuuttia sitten voimaan tulleilla veronkorotuksilla.
Kaikille muille paitsi sosialisteille, etatisteille ja virkakyösteille toivotan parempaa tätä vuotta.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi
Nyt ollaan taas asioiden ytimessä - ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.
Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.
Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä "keskusta kuuluu ihmisille - ei autoille" -läppändeerusta.
Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.
Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.
Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.
Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.
Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.
Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Kyöstimaan laulu
Tulppia vaihtaessani huomasin hyräileväni vanhaa laulua, mutta sanat olivat vaihtuneet.
Läpi tuulen ja tuiskun huomasin vanhan katiskani kulkevan sohjossa ohi pysäkillä värjöttelevien ihmisten. Aloin laulaa...
Kuulkaa kyöstien kuiskintaa,
uusien verojen loihdintaa.
Meidänpä varoja vaanivat nuo,
kyöstit - ärjyt - ja surkeat nuo.
Meidänpä vapautta varat on nää,
meidän on tahto, ne meille myös jää.
Meille myös kevätkin maksunsa toi,
verot ja sopeutus täälläkin soi.
Taival lie hankala – olkoon vaan.
Kyösti lie kitsas – siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
automme ruostukoot paikoillaan.
Vihreiden kerhot, jo vaietkaa.
Vasurit, ryöstäjät, hajotkaa!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja vapaamman maan.
Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon kyöstien mahdollisuus.
Suomi-mies, muista, miss' onnesi on,
vapautes rikkaus riippumaton.
S-maan kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
sosialistit menköhöt merten taa!
Hei sossu, hajoo pysäkilles.