Vihreää biologiaa

Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla on välillä mainioita kommentteja. En itse ole sinne kirjautuneena, enkä aio ollakaan, mutta seuraan sitä kyllä lähinnä pitääkseni itseni kartalla erilaisten ihmisten sanotaanko hivenen erikoisista näkökulmista asioihin. Ei minun näihin homohommiin enää pitänyt mitään kantaa ottaa, mutta nuorten mädätys vuosikymmenten ajan on kyllä tuottanut huimaa tulosta. Teinit ovat jo aivan pihalla asioista, kiitos Aatteen.

Joku nuori vihreä on homoadoptio-innossaan huomannut pari epäkohtaa luonnonjärjestyksessä, ja käy niitä kirjoituksessaan ihmettelemään.

Samaa sukupuolta olevat parit ovat vähemmistö. Vähemmistö, jolla ei ole vielä selkeää ja yksinkertaista tapaa hankkia yhdessä lapsia.

Ohhoh! Miten se nyt silleensä!

sekä

[...]homot ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin. Ainoa ero näiden kahden parin välillä on kuitenkin se, että heterot voivat pamahtaa paksuksi ihan vahingossa ja tahtomattaan. Samaa sukupuolta oleva pari joutuu käymään läpi pitkän prosessin, jolloin tulee ainakin selväksi se, että on halukas ja kyvykäs olemaan vanhempi.

Prosessi kyvykkääksi  suattaapi homoparilla olla tosiaan vielä aika pitkä....

ja vielä

Samaa sukupuolta olevat parit joutuvat tekemään lasten hankkimiseksi paljon enemmän kuin heterot.

Tässä vaiheessa kyllä piti jo puhdistaa aamukahvit läppärin näytöltä. Tasa-arvovero tai jokin muu maksu saattaisi korjata tuon epäkohdan. Suosittelen 3-vuotista valtion suunnittelulautakuntaa, jonka jäsenistöstä 98% on Vihreä Liiton jäseniä. Sillä se lutviintuu.

Vihreän harhan ylistys

Uusi vuosi, huonommat metkut.

Olen kirjoittanut Helsingin tuhosta oletettavasti jo kymmeniä kertoja. Tuho etenee lupaavaa vauhtia, kun harhainen väki päästetään toteuttamaan kieroutuneita visioitaan. Ei vaadi erityistä superälyä tajuta jo nyt, että ydinkeskusta on jossain määrin autioitunut. Suunta oli uutisissa jo vuonna 2005 sekä vuonna 2009, ja palveluiden käyttö vähentynyt koko ajan.

Jokainen voi tätä itse havainnoida kävelemällä keskustassa minä tahansa iltana klo 18 jälkeen. Arki-illatkin käyvät. Tiedämme Stockan tilanteen ja Malmin lentokentän kohtalon, vaikkei kenttä keskustassa olekaan. Betonislummia on saatava rakennettua ja vähäisetkin elämän merkit siirrettyä kaupungin ulkopuolelle, sinne minne vielä autolla kätevästi pääsee.

Tämä on toisalta Aatteen tavoitekin. Sen suhteen näyttää erittäin hyvältä.

Nyt on löytynyt ylistystä Aatteen suunnitelmille oikein Kaliforniasta asti. "Vuonna 2050 saatat haluta asua Helsingissä", kertoo otsikko. On bulevardeja ja kauniita arkkitehtien piirtämiä luonnoksia uudesta Helsingistä. Kaikissa kuvissa paistaa aurinko ja lämmintä on arviolta +25 astetta. (California, anyone?...) Todellisuushan täällä on hieman erilainen. On suurimman osan ajasta kylmää ja tuulista. Kahviloiden terassilla voisi istua jos niitä olisi tai jos niissä tarkenisi ilman pilkkivarusteita. Tai niitä ei mittailtaisi senttimitalla virkakyöstien toimesta.

Autottomia kaupunginosia on pakko rakentaa, jotta saadaan jengi helposti hallittavaksi ja täysin aatteen kontrollin varaan myös liikkumisen suhteen. Itsenäisyys ja vapaus ovat kirosanoja.

Suurin osa haaveillusta muuttoliikkeestä (250 000 asukasta lisää) tulee erilaisina mamuina, jotka eivät pysty itse elättämään itseään. Suunta on ollut selvä jo toista kymmentä vuotta.

Ja kun ei tuo ilmastonlämpeneminenkään ota tulta alleen. Taas on pakkasta ja auton ikkunat jäässä. Sama se meininki on ollut jo vuosituhansia. Ennen vaan mentiin suksilla eteenpäin.

Vihreä joulu

Tylsyyttäni kirjoitin Googleen, huvikseni vain, sanaparin vihreä joulu.

Ajattelin että mitähän tuo tullessaan tuopi....Että ei ne varmaan siihen ole osanneet iskeä.

Niinhän sitä luulis.

Vihreä Joulu.

Katso itse ja ylläty.

Joulu on nimittäin ylläreitä täynnä.

Vihreä vihaa Sinua

On joulun aika. Pitäisi rauhoittua, sekä toivoa hyvää kaikille. Se on joskus yllättävän hankalaa.

Vihreä, tuo totalitarismin ja ihmisvihan sanansaattaja, nostattaa aatteellaan kuitenkin pintaan hetkellisen silmittömän raivon. Viha ja raivo ovat tunteita, joiden käsittely on erityisen hankalaa monille, usein myös minulle. On hetkiä, jolloin niin sanotusti kuppi menee nurin. Uskoisin, että niitä tulee elämän mittaan jokaiselle yksi tai useampi. Erehtyminen on kauheimmissakin tapauksissa vain erehtymistä, jota voi aidosti katua. Minusta sekin on osa elämää, vaikkakin ajatus peruuttamattomista virheistä on kammottava.

Joillekin valitettavasti ei kehity kontrollia tunteisiinsa eikä työkaluja aggression käsittelyyn. Mikään itsehillintäopas tai -harjoittelu ei mielestäni auta loputtomiin etenkään niissä tilanteissa, joissa ihminen ajetaan nurkkaan ja alistetaan sinne saastaisen rotan asemaan.

Ja sitä Vihreät juuri tekevät. Heille yksilö on saastaa, jota pitää rangaista. Vapaus on sairautta, jota pitää vihata. Valinnanvapaus on syöpä, jota vastaan on taisteltava. Vihreä vihaa sinua, sillä mikään ajatus, vaikka vihreäkin, ei sovi, jos se on sinun omasi, ja olet itse valinnut sen. Olen tullut siihen tulokseen, että sosialistin aatemaailma on täynnä Pyhää Vihaa vapautta, ihmistä ja lopulta kaikkea elävää kohtaan ja näihin vapauksiin kuuluu myös ajattelu. Metsän pienet kivet saavat vielä toistaiseksi olla vapaita mutta en tiedä kuinka kauan.

Polttoaineen hinta on viime aikoina ollut suomalaisittain aika matala. Ryöstäveroja on hinnoissa silti vieläkin aivan liikaa. Perintövero karkottaa jo muutamat varakkaat pois Sossulandiasta, mikä on vain hyvä asia.

Nyt kuitenkin tämä yksittäinen joulun valopilkku ennen ensi viikolla käyntiin paukkuvia uusia veronkorotuksia on saanut eräänkin Aatteen Apostolin polttamaan partansa karrelle. Tämä Vihreä on nyt vaatimassa öljytuotteiden verojen nostamista.

Vihreä aate voisi lomailla joulun kunniaksi ja ostaa välipäivinä menolipun takaisin Itä-Saksan kansanmädättämisensuunnitteluviraston toiseksi ylimpään pöytälaatikkoon, josta sen huuruisten urbaanilegendojen mukaan sanotaan olevan lähtöisinkin.

Vihreilläkin on jo tutusta lauseesta oma versionsa:

Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta... ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua.... "muuta pois jos ei kelpaa", tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon - takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa "ennakonpidätys", mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes "abseja" ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen.... Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta ("en ymmärtänyt että" vrt. "noudatin vain saamiani käskyjä", anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.

300. Se on täytetty

Oma aikansa siihen meni mutta niinpä vain tuli 300 kirjoitusta täyteen. Osa niistä on pitkiä, osa lyhyitä. Osa huonoja ja onpa joukossa muutama melko hyväkin.

Kaikki tarvittava on sanottu ja nyt keskityn laatublogien seuraamiseen ja nelivuotissuunnitelmani toteuttamiseen. Loppu kuulostaa sanana niin virastomaiselta, että pannaan sen tilalle tauko. Älä koskaan sano... ja niin edelleen.

Ehkä palaan vielä, ehkä en.

Gaian siunausta ja riemuisaa veronmaksuhalua toivottaen päätän raporttini tähän.

 

Vihreä ja punainen, värit ovat vankeuden.

299. Leffa on tekijöidensä näköinen

Sunnuntaiaamun kahvihetkeen löysin herttaisen hauskan tarinan siitä, miten elokuva kohtaa todellisuuden. En ole peetervonpaakh tätä leffaa analysoimaan mutta minua huvitti Helsingin Totuudellisten Sanomain artikkeli, jossa kerrotaan musiikkielokuvan teosta.

Piipertäjät tekevät näköistään elokuvaa; lauluja lauletaan, teiniäidit antavat lapsiaan huostaan, katuja vallataan, vaaditaan parempia pyöräteitä ja sitä Suuren Saatananpojan eli keskustassa autoilun kieltämistä. Tässähän on jotain kovin tuttua!

Vasemmistotaiteilijat ovat tehneet leffaan peräti 13 kappaletta. Tekijöiden joukossa myös homostelusuutelija Uusivirta, joka wikipedian mukaan on "poliittiselta vakaumukseltaan vasemmistolainen." Mikäpä siinä, ei tässä maassa oikein muuta voi ollakaan mikäli mielii päästä piireihin ja etenkin taiteilijatouhuissa etiäp´päin.

Säveltä en tiedä, mutta tapailen jo kahvin lomassa leffassa laulettavan laulun sanoja minäkin

"Sä päätät tänään sen, miltä näyttää huominen, ja me yhdessä teemme sen, vallankumouksen..."

 

Vallankumouksellista sunnuntaita kaikille, toverit! Ja Gaian siunausta.